Yksinäisyys

Poikamiehenä Göstalle hiipii aina silloin tällöin mieleen sana yksinäisyys. Eikä pelkästään se sana vaan myös: yksin, yksinään, alone, ihan yksin.

Eräänä kauniina lauantaina, otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä päivä, vaikka onkin sateisen harmaa, hän tajuaa, että onhan kotona muitakin – kasvit. Ne tarvitsevat ja haluavat huolenpitoa ja hoitoa. ”Anna meille vettä. Vaihda meidän mullat ja mielellään sitä parempaa, ei taas sitä halvinta Pirkkaa! Pidä meidät valossa eli avaa noi fucking sälekaihtimet!” Ja näin poispäin. Ne puhuvat Göstalle ja esittävät vaatimuksia. Gösta sitten murahtelee niille jotain takaisin. Mutta jollain tavalla vuorovaikutus pelaa ja ollaan selvitty taas pitkä talvi.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää.