Elämässä pitää olla virikkeitä

Näinä pitkinä ja pimeinä talvipäivinä sitä kaipaa jotain tekemistä ja virikettä. Gösta on pitkään miettinyt mitä se voisi olla, mikä olisi hänen juttunsa. Vastaus löytyi tälläkin kertaa Prismasta.

 

Ihan siinä kauppareissun loppumetreillä kananmunahyllyltä se löytyi: virikemuna! Ja ihan ilman ennakkovaroitusta. Kiitos kaupantäti. Nyt pitäisi vielä keksiä, mitä kaikkea munalla voisi tehdä näin uutena vuotena.

Onnistuu, mutta rauhassa

Kaveri yskäisi, ravisti pikaisesti samalla aavistuksen ylöspäin hypähtäen ja veti vetskarin kiinni tullessani viereiselle pisuaarille. Eihän sieltä mitään ollut tullut, mutta kun tuli naapuri, niin pakkohan se oli lähteä pois. Näen jo mielessäni psykologin lausunnon: kykenemätön yhteiskusentaan.

Niksi-Pirkkaan?

 

Monista kahviloista, baareista ja ravintoloista tai yleensä julkisista tiloista puuttuu kunnollinen naulakko wc:stä. Tai naulakkoa ei ole ollenkaan. Ei ole mitään paikkaa, mihin ripustaa päällystakki, paitsi yrittää viritellä sitä oven kahvaan!

 

Hankalaa, mutta nyt tähän ongelmaan on olemassa halpa ja käytännöllinen ratkaisu. Tosin se riippuu siitä, löydätkö käytössäsi olevan wc:n tai kansanomaisemmin vessan seinästä mitään pientä reikää tai halkeamaa tai muuta paikkaa, johon voit työntää taskustasi löytyvän keskikokoisen naulan! Se on siinä – elämäsi nopein itse tehty naulakko.

 

Käytön jälkeen otat luonnollisesti naulan pois ja viet sen mukanasi. Miksi antaa valmista hyvää jollekin toiselle?

Voiko salilla enää käydä, kun...

- Miettiny tässä, että viittinkö mä enää siellä kuntosalilla käydä?, totesi Gösta vieressään istuvalle Koistiselle ja ajaessaan bemarillaan Hesasta Turkuun.

- Miten niin? Justhan sä ennen joulua ostit 6 kuukauden kortin ja uudet kengät, sukat, shortsit ja t-paidan. Niinhän sä sanoit.

- Ja salikalsarit. Ei pidä unohtaa niitä. Ne on tärkeitä nimenomaan kyykätessä. Ei oo sama mikä merkki silloin perseestä näkyy.

- Joo eli miksi sä…?

- No mulla nyt ei enää vaan oo varaa kunnolliseen ja kalliiseen salilippikseen. Pitäis olla vielä sekin ja mielellään musta. Kyllähän senkin ymmärtää. Voi tulla hiki ja lippis pysäyttää pisarat. Se myös jollain tavalla suojaa, jos jotain putoaa päähän. Ja kauniin naisen katsoessa liian ihanasti silmiin, voi lipan vetää siihen suojaksi. Että onhan se monessa mielessä tarpeellinen.

- Onks toi nyt sitten niin…

- Joo ja sitten toinen juttu, ja ehkä siihen mun uudelleen viritetty harrastus sitten kaatuu, on musa ja nappikuulokkeet. Nekin tuntuu olevan ihan välttämättömät. Rauta ei hevillä nouse ilman heviä. Kai sä oot nähnyt… Koistinen!

- Tä? Sanoitsä jotain? Kato mul on nää kuulokkeet ja…

- Unohda koko juttu.

Vitsit vähissä eli loppu

Nyt on niin, että kaikki hyvät vitsit maailmassa on jo keksitty ja kerrottu. Ei ole enää mitään sanottavaa. Hajaantukaa, ei täällä ole mitään kuultavaa tai nähtävää! Menkää kotiin. Vaihtakaa sivustoa.

 

Samassa kuulen sisälläni, selvänä kuin utuinen kohta jäätyvä merenlahti, tuon sanoman:

 

On elämä kova,

ei auta ees Radio Nova.

 

Ja vakuutun, että aina on toivoa. Aina voi syntyä jotain uutta, jollei muuta niin jotain hyvin kyseenalaista ja heikkotasoista, mutta erilaista kuitenkin. Tulee uusi vuosi ja ehkä jopa hieman kunnianhimoisemmat jutut. "No, ei nyt sentään aleta irrottelemaan siellä..."

Home

My home is in your arms and you in my arms.

Going home.

My home is looking at your eyes and seeing you looking at my eyes – deeply.

Going home.

My home is hearing you speak, laugh and cry and seeing that you let me do the same – with no hurry.

 

Going home.

Quattro sen olla pitää?

 

Pihalla viettää joulua Audi Quattro. Pihalla jököttää myös jäteastia Quattro Select, jossa on yllätys yllätys – neljä lokeroa! Keittiön pöydällä höyryää juuri valmistunut ja kotiin tuotu perhepizza Quattro Stagioni. Pöydän ympärillä häärää quattro lasta, joista pienin huutaa: Ei mulle tota! Mä haluan kinkkuananasta!

Vielä hänestä

Ensin valitset hänet satojen, tuhansien, miljoonien joukosta. Tuot kotiin ja mietit pakkanen vai jääkaappi. Päädyt vielä pakkaseen. Siirrät sitten seuraavana päivänä jääkaappiin. Otat vihdoin aatonaaton iltapäivällä hänet huoneenlämpöön ja huomaat: Mitä hittoa? Alle nolla? Odotat ja odotat. Lämpö nousee kinkussakin. Työnnät vihdoin uuniin, vaikka vielä alle 10 sisältä. Säädät uunin 100 asteeseen. Kolme tuntia. Vaan kun ei. Menee viisi ja puoli tuntia. Säätelet ja hilaat ”vähän ylöspäin”. Samalla huolestut hänen hyvinvoinnistaan. Vihdoin: No nyt!

Otat hänet taas raittiiseen ilmaan. Tuunaat ja kourrutat. Uudelleen uuniin. Otat pois. Kello 12 yöllä. Mietit mitens sitten? Ai niin parveke. Laitat sinne yöksi kuvun alle. Samalla tulee mieleen, että sehän tekee valtavasti vesihöyryä tiiviiseen kupuun… Jätät silti partsille yöksi.

Aamulla kello 7 haet ja kannat hänet kunnioittavasti pois ulkoilmasta ja huomaat, että kupu ihan vetinen. Huolestut hänen hyvinvoinnistaan. Otat lautasen ja käärit hänet folioon ja työnnät jääkaappiin. Vihdoin olet turvassa! Ole siellä nyt ihan rauhassa, omassa huoneessa, isi menee vielä nukkumaan.

Mietit onkohan jollain lievästi palvova asenne kinkkuun? Onkohan se kaikki työ, vaiva, aika ja kiinteä kulu 20 euroa ollut kliimaksin väärti?

 

Tulee aattoilta. Otat hänen jääkaapista. Siirrät leikkuulaudalle. Otat käteen terävän veitsen. Leikkaat rennolla käden liikkeellä. Fiuuu – kinkku lattialla.

Nyt punomme, joulurunomme

Taas nurkissa häärin,

lahjat pakettiin käärin.

Näen aaton atmosfäärin,

ostanut en väärin.

Jess!

 

Pian tuota pikaa,

saan maistaa sikaa.

Oi uunit toimikaa,

ei loorissakaan vikaa.

Lisää olutta kiitos!

 

Kaikki moikkaa pukkia,

sulle tuo sukkia.

Vaan muistuttaako ukkia,

ken ajaa trukkia?

"Öö, voiko joku auttaa lukemaan näitä?

Pukki unohti lasit tohon, siis sinne, Korvatunturille."

"Koska meillä on joulu.."

No se on 24.12. torstaina. Tai miten se nyt lasketaan. Periaatteessahan se kestää loppiaiseen asti eli 6.1. keskiviikkoon.

Pullobisnes

"Pullonpalautusautomaatilla tarvitaan myyjää! Huomio! Pullonpalautusautomaatilla tarvitaan myyjää!"

 

- No terve! Sori, että vähän kesti, kun oli yksi toinen asia hoidettavana tuolla kauempana. Toivottavasti ette joutuneet kauan odottamaan.

- Ei, vastahan me tähän tultiin.

- Joo, miten voin auttaa?

- Niin, meitä kiinnostaa nää pullot, joita toi automaatti palauttaa tuolta takahuoneesta. Erityisesti nää värikkäät lasiset.

- Aivan. Ne onkin nyt tarjouksessa vielä tämän viikon. Kaksi yhden hinnalla tai sitten tuplasti enemmän. Entä mitens tää muovinen puolentoista litran Cokis-pullo? Näitähän kysytään kanssa paljon. Erityisesti kesäisin keräilijät on innostuneita näistä.

- Totaa, emmä tiedä. Sopiikohan toi meidän sisustukseen? Mitä mieltä sä oot Iida?

- Mä en lähtis tohon. Pasilla ja Emmillä on noita, eikä ne oo tykänny. Viimekski ku käytiin niillä ”ottamassa parit”, niin nehän sano, et ne on ajatellu vaihtaa ne pois johonkin halvempaan. Ehkä me katellaan vielä.

 

 

Pukkia laulattaa

”Aattoilta pitkä on, taival veroton..”, lauleskeli pukki siirtyessään seuraavaan taloon.

Kaunottaren rohkea tyylin muutos

Tv:stä, eikä mistä tahansa tv:stä vaan tosi-tv:stä tuttu näyttelijätär Jasmin on vaihtanut kampausta! Okei, esiintyi myös tavallisessa tv:ssä eli Salkkareissa. Mutta se ei tämän uusimman tempauksen huomioarvoa himmennä, päinvastoin! Kuinka moni meistä tavallisista tallaajista menee vaihtamaan kampausta? Epäilenpä, ettei kovin moni.

 

Jasminin hiukset ovat nyt tummemmat ja hänellä on otsatukka. Myös huulipuna on aiempaa tummempi. Muutos on siinäkin mielessä dramaattinen, että kyseessä on sentään jo 20-vuotias näyttelijätär. Kuka enää tuossa iässä haluaa muuttaa mitään?

 

Uutinen saa muistamaan muitakin rohkeita tyylin muutoksia. Esimerkiksi Pera ajeli aiemmin kaikessa rauhassa Mazdallaan. Nyt hän kaahailee ja ohittelee uhkarohkean tyhmästi ja aivan kuolemaa uhaten. Vetää omalle kaistalle aivan viime tingassa. Jenni otti ennen vain pienen palan kakkua, nyt ottaa melkein kahden edestä. Ja ihan pokerina. Jonkin verran asiaan saattaa vaikuttaa vatsassa olevat kaksoset.

 

No, tyylimuutokset on myös kivoja asioita. Voihan olla, että esim. joku blogisti joskus vaihtaa tyyliä? Tai ei kai nyt puhuta kuitenkaan ihmeistä, edes jouluna?

Nöyryyttä ilmassa

Jengi on kyllä muuttunut vuosi vuodelta nöyremmäksi ja alistuneemmaksi. Olisko se tää lama? mietti Gösta eräänä iltapäivänä Hansakorttelissa jouluostoksillaan.

 

Ei enää kävellä selkä suorana, katse eteenpäin, leuka pystyssä, luottaen tulevaan. Nyt ollaan kumarassa ja kyyryssä, hartiat kasassa, käveltiin tai istuttiin. Päällä on ikään kuin jatkuva nöyrä rukousasento, vaikka ilman mattoa.

 

Välillä tuntuu, että ilokin on kadonnut. Koko ajan päällä vaan sellainen tarkkaavainen ja huolestunut ilme. Ikään kuin ei oltaisi läsnä tässä ja nyt. Ja tätä nöyrää kumartelua näkee ihan jatkuvasti kaikkialla. Bussissa, kahvilassa, leikkikentän laidalla. Jossain vaiheessa Göstalla on käynyt myös mielessä liittyykö kännykät jotenkin tähän?

 

 

Joulusäästä

 

 

Aihehan on niin tavallinen, kulunut ja jokapäiväinen, että siihen on vaikea sanoa mitään uutta. Puhumme siitä jatkuvasti, mutta muutosta ei tahdo vaan tulla. Yritän kuitenkin nyt kaivaa tähän jotain uutta näkökulmaa. En väitä, että olisin itsekään tässä mikään mestari, mutta jollet itse osaa, opasta muita.

 

Jouluna voi ensinnäkin säästää ostamalla vaikka vain vähemmän lahjoja. Toinen säästökohde on itse tekeminen. Kivat pikku joulukoristeet voit väsätä vaikka vanhoista villasukista. Itse tekeminen on myös virkistävää. Saa toteuttaa itseään ja luoda. Tämä antaa iloa ja energiaa. Toisaalta ihan kaiken tekeminen on ristiriidassa kolmannen jouluvinkin kanssa, joka on: itsen säästäminen. Säästä itseäsi jouluna. Peace and joy. Joulun sanomakin liittyy tähän.

Osa ehkä huomasi, että otsikkoon liittyy pikkuinen sanaleikki. Mutta se siis tarkoittaa säästämistä nimenomaan jouluna. Vähän samaa ajatusta kuin sanassa kesämieli. Joskus sitä tulee keksittyä tällaista ns. huumoria.

Aamu työmaalla

- Vittu, sitä lämmintä koppia ei oo näkyny! Oli puhetta, et se tulee heti alussa.

 

- Joo, on tää ku alkuun tulee kuitenkin vettä ja lunta.

 

- Niin, se tarvitaan tänne! Kenestä se nyt on kiinni? Ei kai taas Hartikainen?

Mistä löytää hyvä kinkku jouluksi?

Hyvän kinkun valinta on vaikeaa. Valikoimaa on niin paljon ja monessa paikassa. Luomu vai teollisempi? Mikä olisi mulle sopiva? Mätsäisi mun luonteeseen, persoonaan, makuun? Sopisi ns. käteen. Mistä pakasta sen vetäisen? Äkkiä katsottuna kinkut näyttävät aika herkullisen samanlaisilta, mutta onhan niissä isoja eroja, kun lähempää tarkastelee. On isompaa ja pienempää, vaaleaa ja tummaa. Verkkosukalla ja ilman. 

Ja painokin täytyy totta kai huomioida. Kiinteää lihaa olisi hyvä olla riittävästi, muttei liikaa. Sillä läski tuo makua ja se vaan kuuluu hyvään kinkkuun. Liian kuiva ei hyvä.

 

Entä hankinko vihdoin oman vai tyydynkö toistaiseksi siihen, mitä on tarjolla yhteisesti?

 

Hyvät asiakkaat!

”Huonot, tää ei oo siis teille. Joka tapauksessa kassoillamme tapahtui aiheeton tuotesuojahälytys. Pahoittelemme tapahtunutta. On se vaan kumma, miten se aihe ei jää siihen näytölle. Kassa ei yhtään nää, et mikä vitun aihe se kulloinkin jollain luuserilla on. Tästä on ollut monta kertaa puhetta meidän IT-tuen kanssa, mutta eihän ne nörtti-homot saa mitään aikaan. Onks tää mikki muuten vielä päällä?”

”Kaikki asiakkaat! Nyt on taas ongelmia meidän kassoilla. Tällä kertaa ruuhkaa, mikä näillä hinnoilla on pienimuotoinen ihme. Pahoittelemme sekä ruuhkaa, että hintoja. Mutta joulun jälkeen palataan taas normaalihinnoitteluun. Ruuhkia en voi luvata pois, koska meidän oikeesti kädetön myymäläpäällikkö ei vaan laita enempää vuoroja meille. Mä oon sanonu monta kertaa tiimipalaverissa tästä, mutta ei mitään. Hän on vaan, et joo, katellaan. Ja nyt tiedän, että mikki on päällä, koska naputtelen juuri parhaillaan irtisanomisilmoitustani tässä. Heippa ja viihtykää. Meikä lähtee nyt Karibian lämpöön! Ei nähdä!”

Ei vaan ehdi

Ei tässä nyt lähdetä mitään hiuksia halkomaan! Ihan liian monimutkaista ja tarkkuutta vaativaa. Pitäisi olla erikoisvälineet ja kaikki. Ei vaan ole aikaa tollaseen. Pätkiä niitä vielä voisi…

Rakkaus

Nälkä lähtee syömällä,

jano juomalla.

Suru lähtee suremalla,

mutta millä lähtee rakkaus?

Ilta-Sanomien toimituksessa ahdistaa

- Aina vaan näitä synkkiä uutisia sodista, terroristeista ja raiskauksista. Pientä erilaisuutta tietty tuo talousvaikeudet, lama, asuntorakentamisen alamäki. Heh heh. Sakarin huuli ja vähän kielikin yritti jollain tavalla piristää toimituksen apeaa fiilistä.

- Joo ei se oo kiva näin toimittajanakaan jatkuvasti vaan tuoda ihmisille masentavia uutisia ja vielä keskellä synkintä joulukuuta, totesi Jani. Kunpa sitä keksisi jotain muuta. Jotain, mikä saisi ihmiset tuntemaan, että hekin voivat vaikuttaa asioihin. Ettei aina tarvitse olla joku asiantuntija tai osata käyttää jotain teknistä välinettä. On tärkeää, että tavalliset ihmiset voisivat saada toivoa ja kokea tunteen minä osaan, minä voin. Ja ihan itse. Tällaisen jutun haluan kirjoittaa ja read my lips, teen sen huomenna!

 

Taas huonosti nukutun yön jälkeen koitti huominen. Sakari laahustaa Janin deskille. Jani loistaa. Vihdoin hän on saanut kirjoitettua jotain erilaista. Nyt ei sodita, nyt kiinnitetään huomio oman itsen hyvinvointiin. Juuri ennen kuin Jani on lähettämässä minä osaan ja tunnen hallinnan iloa -juttuaan päätoimittajalle, Sakari huomaa otsikon: ”Viisi syöpää, jotka voi erottaa paljaalla silmällä.”

 

 

 

Turvapaikanhakija Turkuun

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tumma nainen Tampereelta istui Rento-baarissa viereeni. Alkoi jutella ja tehdä tuttavuutta. Mies hakkaa ja juo. Työpaikka menossa alta ja 40-kriisi. Mistä rahaa lasten elättämiseen ja olisko avioero ratkaisu? Eihän meillä varsinaisesti mitään sellasta ollu. Tykkäs vaan jutella ja nojata. Ehkä se haki musta jotain turvapaikkaa. Mulla koko ajan soitti päässä hälytyskello. Jotain siinä daamissa oli outoa. Joku ei ollut kohdillaan. Oli ihan ystävällinen, kiva, eikä edes kännissä paljon. Mutta tunsin koko ajan, ettei ole nainen tasapainossa.

Vielä aamuyöllä kotiin hoiperrellessani mietin, missä mätti hänellä. Kotiovella sen keksin: tulee Tampereelta Turkuun!

Kohta lämpiää

Olen liekki stendarissa.

Olet kaasuseos.

Kohtaamme.

Apua seksiongelmiin

”Kaipaatko apua seksuaali- tai parisuhdeongelmiin?”

 

 

- Päivää! Teillä oli lehdessä se tai tää ilmoitus, että täältä saisi apua tota noin niinku noihin tollasiin ongelmiin, mitä tässä lukee.

- Joo, kyllä. Millaisia ongelmia teillä sitten on seksuaalisuuden ja parisuhteen alueella?

- No mä en pysty puhumaan, ei oo enää vuosiin ollu mitään läheisyyttä, seksistä näkee joskus unta. Ei oo niinku sellasta aitoa läsnäoloa ja kuuntelua. Koen olevani hyvin yksin.

- Tuo kuulostaa hyvin tutulta ja yleiseltä. Olisiko mahdollista, että tulisitte tänne vastaanotolle yhdessä avopuolisonne kanssa?

 

- Minkä avopuolison? Ei mulla ole ketään. Mä luulin, että te voitte auttaa mua just siinä asiassa.

Ruokakaupasta kotiin

Kyllähän se vaan niin on, että sä naisena kannat ton painavan kassin ja toiseen käteen mahtuu hyvin toi vessapaperipaketti. Sehän ei edes paina mitään. Mä voin sitten palauttaa tän kärryn paikoilleen, kun onhan tässä kuitenkin pyörät, joista etummaiset vielä kääntyy. Että siinä mielessä tää on aika monimutkainen väline ja vaatii oman osaamisen. Kato en mä oo turhaan näitä asioita opiskellu.

Englantilaispoliisit Suomessa

- Sitä mää vaan tässä mietin, että onko tää ny sitä yhteiseurooppalaista turvallisuusyhteistyötä, kun on alkanu Suomessakin oleen yhä enemmän noita englantilaisia poliiseja, totesi Koistinen lounaalla.

- Hä, missä?

- Tai emmää tiedä onks ne sitten ihan vaan Lontoosta.

- Nyt ei kyllä ihan sytytä. Siis miten niin?

- No ekkö sää ny oo nähny? Varsinkin pimeellä niitä on yhä enemmän. Sellattet mustat puvut, mutta päällä niillä on sitten sellattet oikeen keltaset heijastinliivit. Ja miehiä ja naisia.

 

 

Viime hetken jouluvinkit

Göstalla tipahti postiluukusta Prisman kuvasto siis vasta 4.12. eli ihan viime hetkellä! Onneksi olivat sen verran reiluja, että kertoivat tämän avoimesti. Kyse todella on viime hetken joululahjavinkeistä. Eihän jouluun silloin ollut kuin 20 päivää aikaa.

Mihin tämä maailma menisi, jos kaikkeen jättäisi vain noin vähän aikaa? Alkaisit koulussa lukea kokeeseen vasta 20 päivää aikaisemmin. Lähtisit lentokentälle alle kolme viikkoa etukäteen. Aloittaisit pukeutumisen pikkujouluihin siis hei haloo vasta 20 päivää ennemmin. Minä sä mua oikein pidät?

Kasvunopeudesta

Miksi kaikki asiat tai ainakin ne tärkeät, tapahtuu elämässä niin helvetin hitaasti?

 

Mutta kun hitaasti kasvavasta puustakin tulee luja ja tiheäsyinen. Se myös palaa pitkään ja luovuttaa näin lämpöä pidempään kuin nopeakasvuinen puu. Joten haluaisinko olla tammi vai eukalyptus?

 

Onhan pastillipuussakin hyvät puolensa. Siitä saa öljyä, kun kiinalainen vähän tislaa. Se kasvattaa juuret syvälle ja sen lehtiin voi kulkeutua sieltä jopa kultaa, jonka nähtyään joku kypäräpäinen mainari toteaa: ahaa, money! Mutta puunahan se on aikamoista höttöä, paperin raaka-ainetta.

 

Olisko jotain välimuotoa?

 

Suklaa on terveellistä

Treenin jälkeen ja suihkun raikkaana voi sanoa sen, mikä suihkussa kirkastui. Kaikenlainen suklaa on hyvää. Monivuotisen käytännön tutkimuksen perusteella näin kokee moni nainen. Sacher-kakkukin on vaan ihan pakko ottaa, jos sitä kahvilassa tai muuten tarjolla on. Okei, onhan siinä vähän aprikoosihilloakin, mutta anyway. Ei se toisaalta haittaakaan. Moni mies taas tykkää mässyttää salmiakkia, koska se maistuu ja tuntuu hyvältä. Ihan laajalla skaalalla.

 

Hyvät asiat taas saa hyvälle mielelle. Hyvä mieli on hyväksi terveydelle. Nauru pidentää ikää – luulisin. Näkee sitten. Tätähän se 102-vuotiaaksi elänyt Hannes Hynönenkin teroitti meille. Joten siitä vaan jouluna hyvillä mielin!

 

 

Äiti tuu tänne

- Äitii, tuu tänne!

- Mä en edelleenkään ole sun äitis, vaan vaimo! Montako vuotta pitää olla naimisissa, että sä sen opit?

- Niin, iskä. Se on sun nainen. Meille se on äiti.

 

- Niin, krhmm joo… Mut äitin pitäis nyt kuitenkin tulla tänne auttamaan.

 

 

Turun kauppahalli

Turun kauppahallissa

on sulla elo mallissa.

Saat safkaa monenlaista,

kokeile ja maista.

On M-Bakeryy shushia,

mielin pitkään täällä lusia.

- Okei. Kiitti esittelystä. I got your point.

- Ja hienoohan täällä on tää kv-tunnelma.

- Kv?

- Niin, kaikkien välinen. Lounasaikana sikana jengiä. On jopa pakko istua vieraaseen pöytään ja joutua tilanteeseen, jossa törmää mielenkiintoisiin ihmisiin.

 

- On tää vähän erilaista kuin meillä Utsjoella…

Radalle

 

Eihän kukaan lähde enää baariin, oluelle, viihteelle tai bilettämään kavereiden kanssa. Nyt lähdetään radalle.

Mitä radalla tehdään? Kierretään ympyrää ja kilpaillaan muiden kanssa. Ehkä dopingilla. Mistä? Kuka saa palkinnon, jaksaa pisimmälle tai kuka on nopein? Onko nopeus aina edes hyvä asia? Tai kuka törmää seinään? Vai onko joku liikkeellä kenties ihan vaan harrastuksesta tai rakkaudesta lajiin?

Taitaa tämäkin teksti lähteä maata kiertävälle radalle.

Kukaan ei koskaan

Gösta istuu syksyllä Turkuun, torin laidalle vanhaan apteekkiin, avatussa Fazerin kahvilassa, joka on aina täynnä. Mieleen nousee Vesterinen yhtyeineen biisi: ”Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa. Kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.”

Kauniit sanat ja sävel. Todella hieno biisi, mutta itse asiassa voi ottaa ja tehdä. Maailma on täynnä viehättäviä ihmisiä. Toltahan Göstastakin tuntui joskus suhteen päätyttyä, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Oli nainen, oli paikka, oli kaunista. Mutta. Homma ei vain toiminut, ei onnistunut, eikä ollut mahdollista.

Joo tällattis. Se olis ens viikolla sitten taas lähtö Pietariin työmaalle. Hakisko vielä toisen kupin tätä blend-kahvia? Samassa viereen istuu kaunis tummatukkainen nainen…

Ihan pakko

Se nyt vaan on niin, että mun on ihan pakko lähteä liikennevaloista ekana. Mul on BMW.

 

Tarvikkeita sinulle

No täältä nyt sitten löytyy! On rakennustarvikkeita, kiinnitystarvikkeita, elintarvikkeita. Mihinköhän elimeen tääkin on?

Iskuvinkkejä miehille - osa 1

 

Ihan alkuun kaikille ramboille. Tämä ei ole mikään taistelulajien kertausharjoitussivusto, vaan aito yritys jakaa (hyväksi) havaittuja vinkkejä naisen kaadosta vertaistuen tapaisesti.

 

Step 1. Näet kadulla kauniin ja ihastuttavan naisen, johon haluat ehdottomasti tutustua paremmin. Pysäytät hänet ihan vaan vaikka repliikillä: ”Heippa! Me on taidettu joskus tavata.” Nainen todennäköisesti vastaa: ”Tuskin.” Mikäli haluat olla nokkela, voit vastata tähän välittömästi, että juurihan me pari sekuntia sitten nähtiin. Tämä tekee yleensä vaikutuksen. Seuraavaksi selvitämme siviilisäädyn. Tehtävä on talvella hieman hankalampi kuin kesällä. Mikäli naisella on hansikas kädessä tai vasen käsi muuten taskussa, voit ihan vain reippaasti kysyä, onko hän naimisissa tai kihloissa. Voit myös kohteliaasti pyytää häntä ottamaan kätensä pois taskusta. Vastaus antaa sinulle vinkin, jatkatko eteenpäin.

 

Step 2. Mikäli naisella ei ole sormuksia ”väärässä” sormessa, seuraava luonteva kysymys on, onko hän mahdollisesti avoliitossa tai seurusteleeko hän. Jos näihinkin tulee kieltävä vastaus, on aika siirtyä ehkä siihen kuumimpaan kysymyssarjaan.

 

Step 3. Kysy onko hän kiinnostunut sinusta miehenä ja tulevana sankarinaan? Siihen voit vielä heittää jatkokysymyksen: ”Ei kai sua haittaa tää meidän pieni ikäero?”

 

Step 4. Homma alkaa olla paketissa eli siitä sitten vain step 5 jne. Jatkat yksin matkaasi.