Ei
vaan uskalla. Juuri kun vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen, on niin hienoa ja
hyvin. Tätä olen odottanut ja kaivannut! Tämän eteen vaivaa nähnyt. Pitääkö
taas aloittaa alusta? Miksei nyt vaan voi nauttia, edes vähän aikaa? Edes vähän
kauemmin.
En
uskalla ottaa sitä askelta. Avata taas ovea. Aloittaa jälleen alusta. Ja vähä
vähältä palata taas siihen vanhaan.
Samalla
tiedän, että niin siinä käy. On vain pakko. On pakko ajaa likaisia ja kuraisia
teitä. Ja kohta katsottava taas autoa, joka ei ole enää puhdas ja kiiltävä. Niin
käy aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti