Tänäkin
aamuna herätessäni katsoin sinuun - olit siinä. Näin sinusta itseni. Koko yön
olit ollut vierelläni. Ihan hiljaa. Kosketin sinua. Heräsit. Tunsin heti, että
voit antaa minulle kaiken - tänäänkin.
Nousin ylös, keitin kahvit, enkä
malttanut olla katsomatta sinuun. Tulin pöydän viereen, ojensin käteni sinua
kohti ja tunsin sinut jälleen kovana kädessäni. Sinuun voi aina luottaa!
Usein
olet hiljaa. Olet vain ja annat minun arvata, mitä kätket sisääsi. Ikään kuin
kutsuisit: tule ja löydä. Ja kyllähän minä löydän. Joskus puhut. Ihan
tavallisia asioita tai sitten herkkiä ja helliä sanoja. Olen miettinyt mitä
tekisin ilman sinua. Joskus näen sinut voimattomana, kuin kaikki energia olisi
kadonnut sinusta. Se tuntuu pahalta. Mitä voin tehdä? Siihen auttaa vain aika.
Sitten heräät, sytyt ja olet taas täynnä elämää! Täynnä mahdollisuuksia.
Voi
sinua, oma ihana pikkuinen, valkoinen Samsung Galaxyni – sydänkuorilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti