Elämässä pitää olla virikkeitä

Näinä pitkinä ja pimeinä talvipäivinä sitä kaipaa jotain tekemistä ja virikettä. Gösta on pitkään miettinyt mitä se voisi olla, mikä olisi hänen juttunsa. Vastaus löytyi tälläkin kertaa Prismasta.

 

Ihan siinä kauppareissun loppumetreillä kananmunahyllyltä se löytyi: virikemuna! Ja ihan ilman ennakkovaroitusta. Kiitos kaupantäti. Nyt pitäisi vielä keksiä, mitä kaikkea munalla voisi tehdä näin uutena vuotena.

Onnistuu, mutta rauhassa

Kaveri yskäisi, ravisti pikaisesti samalla aavistuksen ylöspäin hypähtäen ja veti vetskarin kiinni tullessani viereiselle pisuaarille. Eihän sieltä mitään ollut tullut, mutta kun tuli naapuri, niin pakkohan se oli lähteä pois. Näen jo mielessäni psykologin lausunnon: kykenemätön yhteiskusentaan.

Niksi-Pirkkaan?

 

Monista kahviloista, baareista ja ravintoloista tai yleensä julkisista tiloista puuttuu kunnollinen naulakko wc:stä. Tai naulakkoa ei ole ollenkaan. Ei ole mitään paikkaa, mihin ripustaa päällystakki, paitsi yrittää viritellä sitä oven kahvaan!

 

Hankalaa, mutta nyt tähän ongelmaan on olemassa halpa ja käytännöllinen ratkaisu. Tosin se riippuu siitä, löydätkö käytössäsi olevan wc:n tai kansanomaisemmin vessan seinästä mitään pientä reikää tai halkeamaa tai muuta paikkaa, johon voit työntää taskustasi löytyvän keskikokoisen naulan! Se on siinä – elämäsi nopein itse tehty naulakko.

 

Käytön jälkeen otat luonnollisesti naulan pois ja viet sen mukanasi. Miksi antaa valmista hyvää jollekin toiselle?

Voiko salilla enää käydä, kun...

- Miettiny tässä, että viittinkö mä enää siellä kuntosalilla käydä?, totesi Gösta vieressään istuvalle Koistiselle ja ajaessaan bemarillaan Hesasta Turkuun.

- Miten niin? Justhan sä ennen joulua ostit 6 kuukauden kortin ja uudet kengät, sukat, shortsit ja t-paidan. Niinhän sä sanoit.

- Ja salikalsarit. Ei pidä unohtaa niitä. Ne on tärkeitä nimenomaan kyykätessä. Ei oo sama mikä merkki silloin perseestä näkyy.

- Joo eli miksi sä…?

- No mulla nyt ei enää vaan oo varaa kunnolliseen ja kalliiseen salilippikseen. Pitäis olla vielä sekin ja mielellään musta. Kyllähän senkin ymmärtää. Voi tulla hiki ja lippis pysäyttää pisarat. Se myös jollain tavalla suojaa, jos jotain putoaa päähän. Ja kauniin naisen katsoessa liian ihanasti silmiin, voi lipan vetää siihen suojaksi. Että onhan se monessa mielessä tarpeellinen.

- Onks toi nyt sitten niin…

- Joo ja sitten toinen juttu, ja ehkä siihen mun uudelleen viritetty harrastus sitten kaatuu, on musa ja nappikuulokkeet. Nekin tuntuu olevan ihan välttämättömät. Rauta ei hevillä nouse ilman heviä. Kai sä oot nähnyt… Koistinen!

- Tä? Sanoitsä jotain? Kato mul on nää kuulokkeet ja…

- Unohda koko juttu.

Vitsit vähissä eli loppu

Nyt on niin, että kaikki hyvät vitsit maailmassa on jo keksitty ja kerrottu. Ei ole enää mitään sanottavaa. Hajaantukaa, ei täällä ole mitään kuultavaa tai nähtävää! Menkää kotiin. Vaihtakaa sivustoa.

 

Samassa kuulen sisälläni, selvänä kuin utuinen kohta jäätyvä merenlahti, tuon sanoman:

 

On elämä kova,

ei auta ees Radio Nova.

 

Ja vakuutun, että aina on toivoa. Aina voi syntyä jotain uutta, jollei muuta niin jotain hyvin kyseenalaista ja heikkotasoista, mutta erilaista kuitenkin. Tulee uusi vuosi ja ehkä jopa hieman kunnianhimoisemmat jutut. "No, ei nyt sentään aleta irrottelemaan siellä..."

Home

My home is in your arms and you in my arms.

Going home.

My home is looking at your eyes and seeing you looking at my eyes – deeply.

Going home.

My home is hearing you speak, laugh and cry and seeing that you let me do the same – with no hurry.

 

Going home.

Quattro sen olla pitää?

 

Pihalla viettää joulua Audi Quattro. Pihalla jököttää myös jäteastia Quattro Select, jossa on yllätys yllätys – neljä lokeroa! Keittiön pöydällä höyryää juuri valmistunut ja kotiin tuotu perhepizza Quattro Stagioni. Pöydän ympärillä häärää quattro lasta, joista pienin huutaa: Ei mulle tota! Mä haluan kinkkuananasta!