Ei
lähtenyt liesituulettimen rasvatahrat ihanalla vaaleanpunaisella Alppikukan
nesteellä, joka oli vielä 99% biohajoava. Sen sijaan vanhalla kunnon
Mänty-Tolulla lähti heti. Ei tarvinnut kuin tuoda rätissä tippa Tolua
liesituulettimen lähelle, niin jo haistoi se ystävän ja rasva hävisi.
Näin on
myös meidän elämässä. Kuinka paljon sitä yrittää hinkata ja säätää, mutta ei
vaan onnistu. Väärä menetelmä, väärä hetki, väärä työväline, väärä paikka. Ja
sitten, yhtäkkiä: naps. Näinhän sitä ainakin toivoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti