Gösta
istuu syksyllä Turkuun, torin laidalle vanhaan apteekkiin, avatussa Fazerin
kahvilassa, joka on aina täynnä. Mieleen nousee Vesterinen yhtyeineen biisi: ”Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa. Kukaan
ei mun maailmasta tee kauniimpaa.”
Kauniit
sanat ja sävel. Todella hieno biisi, mutta itse asiassa voi ottaa ja tehdä.
Maailma on täynnä viehättäviä ihmisiä. Toltahan Göstastakin tuntui joskus
suhteen päätyttyä, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Oli nainen, oli paikka, oli
kaunista. Mutta. Homma ei vain toiminut, ei onnistunut, eikä ollut mahdollista.
Joo
tällattis. Se olis ens viikolla sitten taas lähtö Pietariin työmaalle. Hakisko
vielä toisen kupin tätä blend-kahvia? Samassa viereen istuu kaunis
tummatukkainen nainen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti