Voiko
latteampaa päivää olla kuin tiistai? Pimeä, kylmä tai sateisen kolea, tuo
harmaa varpunen.
Keskiviikko on sentään ”pikku-perjantai”, torstai on aina
Toimintatorstai ja ”huomenna olis perjantai”. Ja perjantai on aina perjantai!
Se on siinä! Lauantaina rennosti: shoppailua, ulkoilua, perheen kanssa,
kisoihin,.. Sunnuntaina lepopäivänä löhöillään, kuljetaan hiihtämällä paikasta
toiseen. Haahuillaan, metsäillään, ollaan metsätilassa, ehkä päästään jopa
metsäyhteyteen. Ja sitten maanantai – viikon ensimmäinen päivä. Uutta kohden,
tästä se alkaa!
Mutta entä tiistai? Kuin nimetön sormi tai ne varpaat, joilla
ei ole mitään nimeä. Mutta joihin toisaalta sattuu niin hemmetisti, kun
sopivasti napsahtaa pöydän jalkaan! Eli olen olemassa ja ehkä tänäänkin jotain
tapahtuu. Ehkä minäkin olen tärkeä? Ehkä kuuden päivän viikko ei vain tunnu
hyvältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti